Laivaravintola R/S Faros |
Laivaliikenteen vilkastuttua 1800-luvulla tämä pääkaupungin tuloväylän suulla oleva matalikko merkittiin valottomalla rautapoijulla. Keväällä 1888 Helsingin laivan päällikköyhdistys kääntyi valtiovallan puoleen ja anoi, että se merkittäisiin majakkalaivalla, josta olisi mahdollisuus saada luotsi. Anomukseen suhtauduttiin suopeasti. Vuonna 1891 Luotsilaitos tilasi turkulaiselta Crichtonin telakalta kaksi koneetonta höyrykattiloin varustettua majakkalaivaa. Toinen näistä sisaraluksista sijoitettaisiin Raahen ja toinen Helsingin väylän suulle. |
Äransgrundin luo tarkoitettu rautainen majakka-alus oli 29 m pitkä, 6,9 m leveä ja uppoamaltaan 223 tonnia. Sen kummassakin mastossa oli punaista kiintovaloa näyttävä kolmen öljylyhdyn valolaitteisto. Aluksessa oli höyrykattila, ja sen sumusireeni ja ankkuripeli olivat höyrykäyttöiset. |
Majakkalaiva sai nimen Äransgrund. Se ankkuroitiin ensi kertaa 2.8.1892 asemapaikalleen Äransgrundin kaakkoispuolelle 22 sylen veteen. Henkilökuntaa oli kahdeksan miestä. Alus toimi myös luotsivartiopaikkana, ja siihen oli sijoitettu neljä Harmajan luotsia. |
Lokakuussa 1899 kaksi majakkalaivan miestä lähti viemään veneellä luotsia höyrylaiva Uraniaan. Kun he olivat saaneet luotsin perille, kiihtyi tuuli kahdeksan boforin myrskyksi. Luotsivene katosi näkyvistä, eikä sitä löydetty enää koskaan. Samana syksynä meri jäätyi aikaisin. Ahtojäät olivat rutistaa koko heikkorunkoisen majakkalaivan upoksiin. |
Talviliikenne Helsinkiin lisääntyi koko 1890-luvun. Äransgrundiin alettiin kaivata lujempaa majakkalaivaa, jota voitaisiin pitää ulkona mahdollisimman pitkään vielä jäitten tultuakin. Sellainen valmistui kesällä 1901. Vanha Äransgrund, josta alettiin käyttää nimeä Gamla Äransgrund, jäi edelleenkin entisiin tehtäviinsä. Se oli ulkona keskikesän ajan, jolloin säät olivat suotuisammat. Uusi majakka-alus eli Nya Äransgrund oli ulkona myöhäissyksyn, alkutalven ja alkukevään. |
Ensimmäisen maailmansodan aattona Gamla Äransgrund varustettiin kuulamoottorilla ja potkurilla. Vuonna 1932 se siirrettiin 20 meripeninkulmaa Helsingistä kaakkoon Kalbådagrundin matalan luo korvaamaan siellä siihen asti palvellut ikivanhha majakka-alus. Sille annettin nyt uusi nimi Kalbådagrund. Ankkuripaikan louhikkoinen pohja oli kehno majakkalaivalle. Kettingin kanssa oli koko ajan oltava varuillaan. Myrskyllä sitä oli laskettava lisää, mutta tuulen ja merenkäynnin alennuttua se piti taas hiivata kiireesti lyhemmäksi. |
Talvisodan syttyessä 30.11.1939 majakkalaivaa ei oltu ehditty vetää vihollisen tykkien ulottuvilta. Sen pelasti kuitenkin varmasta tuhosta äkkiä puhjennut sumu. Sitä kesti niin pitkään, että laiva ennätti kuulamoottorinsa avulla livahtaa turvaan, vaikka vihollisen sota-alukset olivat jo aivan lähellä. |
Syksyllä 1953 Kalbådagrundiin valmistui Suomen ensimmäinen ulkomeren pohjamajakka. Virkaheitto majakkalaiva poistettiin käytöstä ja myytiin. Nykyisin se palvelee Faros-nimisenä ravintolalaivana Vaasan Vaskiluodon sillan pielessä. |